Yrittäjän arki näkyy harvoin päätöksenteon asiakirjoissa

Pienyrittäjän viikko koostuu asiakastyöstä, myynnistä, laskutuksesta ja siitä hallinnollisesta työstä, jota kukaan ei ole erikseen tilannut. Kun ilmoituksia, lupia ja selvityksiä kertyy, aika on pois siitä työstä, josta yritys saa tulonsa.

Tämä ei ole ideologinen kysymys vaan käytännön kysymys. Useimmat velvoitteet on säädetty hyvästä syystä, mutta niiden yhteisvaikutusta tulee harvoin arvioitua kokonaisuutena. Yksittäin pieni lisävelvoite voi olla monen muun päälle merkittävä.

Konkreettisin parannus olisi mielestäni se, että velvoitteiden yhteisvaikutus arvioitaisiin säännöllisesti pienen yrityksen näkökulmasta: kuinka monta tuntia vuodessa tähän kuluu ja mitä siitä saadaan.

Toinen asia on asiointi. Kun tiedot annetaan kertaalleen ja sähköinen asiointi toimii, hyöty tulee ilman uusia rakenteita. Tässä teknologia auttaa aidosti, jos se suunnitellaan käyttäjän eikä hallinnon näkökulmasta.

Kolmas on ennakoitavuus, joka koskee yhtä lailla pieniä yrityksiä. Pieni yritys ei voi palkata asiantuntijoita seuraamaan muutoksia, joten selkeä ja ajoissa annettu tieto on erityisen arvokasta.

Kirjoitan tästä siksi, että yrittäjän arki näkyy harvoin päätöksenteon asiakirjoissa sellaisena kuin se on. Sen sanoittaminen on yksi syy, miksi olen mukana politiikassa.